”Ai, opiskelet matematiikkaa. Tuleeko sinusta opettaja? Ei? No tutkijako sitten? Eikö? No mikä sinusta sitten oikein tulee?”

Valmistuin maisteriksi Jyväskylän yliopistosta toukokuussa 2017. Pääaineenani oli matematiikka ja sivuaineina aineopinnot tilastotieteestä ja perusopinnot tietotekniikasta. Opiskeluaikanani minulla, kuten monella muullakaan, ei ollut kovin tarkkaa käsitystä siitä, mitä ne kuuluisat oman alan työt oikein ovat. Toki tiesin, että opettaja- ja tutkijauran lisäksi mahdollisia olivat ”asiantuntijatehtävät erilaisissa yrityksissä ja organisaatioissa”. Mutta tuo määritelmä ei kyllä tarjonnut vielä mitään konkreettista tarttumapintaa.

Nykyinen työni on yksi esimerkki näistä asiantuntijatehtävistä. Työskentelen Balentorilla tittelillä tutkimus- ja kehitysasiantuntija / Business Analyst. Olemme yritysten ja organisaatioiden kehityskumppaneita: suunnittelemme ja toteutamme erilaisia asiakkaan tarpeen mukaan räätälöityjä kehitysohjelmia, valmennuksia, tutkimuksia ja arviointeja sekä näiden tulosten purkua. Olemme siis ikään kuin yritysten ja organisaatioiden personal trainereita. Aloitin työni harjoittelijana viime keväänä pari kuukautta ennen valmistumistani, mutta jo harjoittelupaikkailmoituksessa oli suoraan kerrottu toiveena olevan, että harjoittelija jää harjoittelun jälkeen vakituisesti töihin. Käytännössä vastaan työssäni erilaisten tutkimusten ja arviointien toteutuksesta ja raportoinnista sekä osallistun niiden suunnitteluun ja tulosten analysointiin. Työhöni kuuluu myös osallistuminen tutkimus- ja analytiikkapalveluidemme ja työvälineidemme kehittämiseen.

Matemaatikon näkökulmasta tärkein työssäni tarvittava taito on looginen ajattelukyky. Sitä tarvitaan kaikissa työvaiheissa tutkimusten suunnittelusta tulosten analysointiin asti. Toteutus- ja raportointivaiheissa on hyötyä myös tietynlaisesta algoritmisesta ajattelusta. Muun opiskelualan, kuten minun tapauksessani tilastotieteen tai tietotekniikan, osaamista voi myös silloin tällöin hyödyntää. Olen päässyt esimerkiksi ottamaan kantaa sopivan otoskoon valintaan, tekemään tilastollista analyysiä hankintojen tehostamiseksi ja muotoilemaan web-kyselylomaketta html-koodilla sekä tutustumaan itsenäisesti erilaisiin käytössä oleviin tai käyttöön harkittaviin työvälineisiin. Paljon omaan työtehtävääni liittyvää käytännön tekemistä ja taustalla olevaa teoriaa olen kuitenkin oppinut vasta työelämässä työtäni tehdessä. Suuri osa työkavereistani on kauppatieteen alalta, ja heidän erilainen koulutustaustansa sekä pidempi kokemuksensa liiketoiminnan kehittämisestä on tarjonnut runsaasti erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen.

Työni on asiantuntijatyötä ja Balentor ilmapiiriltään moderni yritys, joten minulla on paljon vapauksia oman työni suhteen. Minulla ei ole työaikaa, ja voin tehdä työtäni valintani mukaan toimistollamme tai etätyönä. Molemmissa on omat hyvät puolensa – joustavuus työaikojen ja paikan suhteen on kätevää, mutta välillä on kiva nähdä myös työkavereita. Teen työtäni pääasiassa itsenäisesti, mutta erityisesti tutkimusten suunnittelu-, raportointi- ja analyysivaiheissa työstämme projekteja myös yhteistyössä muiden samaan projektiin osallistuvien työkavereideni kanssa. Yleensä käynnissä on yhtä aikaa useampia eri asiakasprojekteja, jolloin eri asiakkaiden erilaiset tarpeet ja eri vaiheissa olevat projektit tuovat työpäiviini mukavaa vaihtelua.

Hain nykyistä työpaikkaani vahvasti tilastotiede edellä – siitä kun on helpompi sanoa jotain konkreettista, ja yliopistolla sen osaamisen oli kehuttu avaavan ovia työelämään. Ehkä silläkin oli jotain merkitystä, en tiedä. Koulutustaustani oli kuitenkin kokonaisuutena tehtävään sopiva ja ennen haastatteluja tekemäni työnäyte oli kuulemma hyvää työtä, jopa silloisista hakijoista parhaiten tehty. Lisäksi esimieheni mukaan olin jo haastattelussa ”intoa täynnä kuin ilmapallo” ja erotuin sen ansiosta edukseni. Jos siis tosiaan olet innoissasi jostakin työpaikasta ja todella haluat sinne, se saa näkyä.

Tänä keväänä olen päässyt työhaastatteluissa myös pöydän toiselle puolelle, kun Balentorille on haettu harjoittelun kautta uutta tutkimus- ja kehitysasiantuntijaa vastaaviin tehtäviin kuin missä itse työskentelen. Halusin jakaa pari ajatusta työnhausta myös tästä näkökulmasta. Oikeastaan nämä kaikki ovat klassisia työnhakuvinkkejä, mutta pitävät mielestäni erittäin hyvin paikkaansa.

Kaikki lähtee hakemuksesta. Työnantajalla on tarve saada töihin henkilö, jolla on tiettyjä taidollisia ja taipumuksellisia ominaisuuksia. Tämä tarve on ilmaistu työpaikkailmoituksessa. Ilmoitus kannattaa oikeasti lukea huolella ja tuoda hakemuksessa tiiviisti mutta kattavasti esiin, miten vastaat työpaikkailmoituksessa mainittuja asioita – tätä tietoa työnantajakin hakemuksestasi etsii. Esiin kannattaa tuoda erityisesti omiin taitoihin ja osaamiseen mutta myös motivaatioon ja luonteenpiirteisiin liittyviä asioita. On aina parempi, jos pystyt kertomaan näistä asioista konkreettisesti ja esimerkkien kautta. Hakemus on eräänlainen markkinointikirje, jossa kerrot työnantajalle, miksi hänen kannattaa harkita sinua työntekijäksi avoimena olevaan paikkaan. Hakemus on myös markkinointikirje, joka houkuttelee lukemaan CV:si tarkemmin.

Lienee sanomattakin selvää, että mahdolliseen työnäytteeseen kannattaa panostaa. Kyse ei ole pelkästään annetun tehtävän tekemisestä, vaan kaikesta muustakin, mitä työnäytteen perusteella voidaan päätellä tavastasi työskennellä. Vaikka et osaisi tehdä kaikkea työnäytteessä pyydettyä, kannattaa yrittää parhaansa ja tehdä mahdollisimman suuri osa työstä niin hyvin kuin mahdollista.

Jos sinua pyydetään haastatteluun, tarkoittaa se, että sinua pidetään riittävän osaavana ja kykenevänä suoriutumaan hakemastasi tehtävästä. Haastattelussa on tarkoitus selvittää, oletko myös muuten toimenkuvaan ja yritykseen sopiva henkilö. Haastattelussa kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, millainen olet työntekijänä ja henkilönä: persoonallisuutesi, motivaatiosi, kuinka viihtyisit kyseisessä työtehtävässä… Ei ole yrityksen eikä työnhakijan etu, että tehtävään tulee valituksi henkilö, joka ei viihdy tehtävässä kovin pitkään. Aivan täydelliset työpaikat ovat harvassa, ja vastaavasti voi olla, että avoimena olevaan paikkaan ei löydy kaikin puolin täydellistä hakijaa. Haastattelu on parhaassa tapauksessa molemminpuolista keskustelua ja yrityksen ja hakijan tarpeiden yhteen sovittamista.

Aiemmin mainitsemani liiketoiminnan kehittämiseen liittyvän asiaosaamisen ohella tärkein työelämässä oppimani asia on oman ammatillisen itseluottamuksen löytäminen. Aluksi työelämään siirtyminen oli ehkä jopa pienimuotoinen shokki, kun asiat eivät menneetkään käytännössä aina niin kuin teoriassa eikä armas yliopistokoulutuskaan tarjonnut suoria vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Ajan kuluessa kokemus toi kuitenkin pikkuhiljaa varmuutta omaan tekemiseen ja omaa teoriaosaamista oppi sopivassa määrin soveltamaan kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen. Korkeakoulututkinto antaa myös hyvät valmiudet omatoimiseen tarvittavan tiedon hankintaan ja uuden tiedon omaksumiseen silloin, kun pelkät omat tiedot eivät riitä. Työelämässä tarvittava osaaminen ei ole kerralla valmista, vaan sen kehittäminen jatkuu koko työelämän ajan.

Onnea ja menestystä teille kaikille opintoihinne ja työelämänne alkuun!
Meeri Martimo, tutkimus- ja kehitysasiantuntija, Balentor Oy